Kesäinen paluumuuttaja Kuortaneen liekin äärellä

Merjan kuva: Riina Salo/Kuortaneen Urheiluopisto

Merja Tuukkanen

Joskus elämä kuljettaa meidät takaisin paikkoihin, jotka ovat jääneet erityisellä tavalla sydämeen. Se antaa toisen mahdollisuuden siihen, että jokin tärkeä tulee koetuksi uudelleen. Minulle tuo mahdollisuus aukeni kahden välikesän jälkeen, kun sain toimia kuluneena kesänä Kuortaneen kunnan kesäviestijänä. Vuoden 2022 kesäsomettajapesti oli jättänyt paljon hyviä muistoja, jonka vuoksi tunsin, että minulla oli monta hyvää syytä palata. Edessä oli jälleen todellinen superkesä, sillä jälleen oli myös Terwaviikon aika. Nostalgiamittari oli siis jo ennakkoon tapissa.

Kun minulta kysyttiin, miltä tuntuu palata Kuortaneelle, vastasin, että tällä kertaa ensikertalaisen lasit vaihtuvat kesäisen paluumuuttajan katsantokantaan. Kesän edetessä Kuortaneen kesä 2.0 täyttyi tutuilla tapahtumilla, paikoilla sekä vanhoilla ja uusilla tuttavuuksilla. Sisälläni vahvistui rauhallinen ja varma tunne – täällä oli hyvä olla.
Muistan vielä toukokuisen iltapäivän, kun ajoin muuttokuorman kanssa Kuortaneelle. Kunniakierroksen omaisesti kaarsin Kirkkotien lenkille, jossa pysähdyin Talomuseon levikille. Annoin katseeni kiertää sen rakennuksista aina tien toisella puolella olevaan Klemettimuseoon. Näistä maisemista oli jo ensimmäisen kesän aikana tullut minulle tärkeitä – niissä tuntui olevan jotain pysäyttävää ja maadoittavaa. Historiallisella maaperällä ei voinut olla ajattelematta, kuinka Klemetin pariskunta aikoinaan virkistyi täällä ja antoi luovuutensa kukkia.

Kerroin tuntemuksistani kotiseutuihmisenä tunnetulle Aino-Maija Niemelälle, joka tuumasi: “Sinoot löytäny Kuurtanehelta paikkas.” Tuo lause jäi mieleeni, aivan kuten ensimmäisenä kesänä hänen syvältä kumpuava toteamus: “On tärkiää muistaa mistä on kotoosin ja olla ylpiä siitä.” Sanat muistuttavat hienolla tavalla, kuinka kotiseutu ei ole vain paikka kartalla, vaan tunne, joka elää ihmisissä, heidän puheissaan ja tavassaan katsoa ympärillä olevaa.
Oli mieltä lämmittävää huomata, kuinka vahvasti kotiseuturakkaus ja - ylpeys elävät täällä asuvissa ihmisissä. Se on kuin liekki, jonka roihu kasvaa voimallisemmaksi puheissa ja teoissa. Pääsin kesän ajaksi jälleen myös paikalliseen murrekylpyyn. Murre on mielestäni kotiseudun kauneinta omaisuutta. Se liittää meidät aina juurillemme, missä ikinä kuljemmekin.

Kameran linssin takana sain taltioida tapahtumia, paikkoja ja kohtaamisia, joista jäi mieleeni monia hienoja muistoja – ja uusia tuttavuuksia. Läpi kesän tunsin lämpimän vastaanoton kohtaamisissani. Tavoitteeni oli välittää kaikessa tekemisessäni samaa hyvää takaisin.

Kesä alkoi vauhdikkaasti Leimaus-leirin avajaistapahtumassa, joka tuntui olevan läpileikkaus koko kesän tunnelmasta: iloa, liikettä, musiikkia ja tervaleijonat, jotka tervasiira Rauno Laitilan johdolla antoivat leiriläisille ikimuistoisen tervakasteen. Ympäri Suomea saapuneet nuoret suunnistusharrastajat pääsivät kokemaan kuortanelaista perinnettä ja tuntemaan konkreettisesti, mitä tarkoittaa olla osa paikallista liikunnan ja yhteisöllisyyden kulttuuria.

Kesäkuulta jäi erityisesti mieleen Kuortane Games. Muutamia vapaaehtoisia jututtaessani huomasin, kuinka tapahtuma on ollut osa heidän elämäänsä jo pitkään. Iloisesta kohtaamisesta moukarin olympiavoittaja Camryn Rogersin kanssa jäi mieleen erityisesti hänen puheensa Kuortaneen kodinomaisuudesta, ja kuinka se muistutti häntä Kanadan kodistaan. Kuortaneella tuntui olevan tärkeä sijansa myös hänen sydämessään.

Heinäkuun helleviikot aiheuttivat jännitysnäytelmän tämänkertaiselle Terwaviikolle, sillä maastopalovaroitus uhkasi vesittää suunnitelmat tervahaudan sytytyksestä. Mutta niin vain kuortanelaisella tahdonvoimalla saatiin poikkeuslupa, ja sytytysiltana oli jälleen iso joukko kokemassa perinnettä todeksi. Oli hienoa kokea tapahtumaviikko toista kertaa – ja kerätä hattuun lisää muistoja ja tervan tuoksua.

Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa mukaan Leppälänkylän Elofestivaaleille. Paitsi että tapahtuma oli itsessään hieno kokemus, oli se samalla huikea voimannäyte kökkähengestä, joka Kuortaneella elää vahvana. En ole missään muualla kohdannut vastaavaa. Kuortaneella tiedetään, että yhdessä tekemällä saadaan aikaan mitä hienoimpia kokemuksia. Kökkähenki on paikallinen supervoima.

Kesän aikana taltioin materiaalia myös kunnan YouTube-kanavalle neliosaiseksi videosarjaksi, jossa esiteltiin Kuortaneen mahdollisuuksia kulttuurin, koulutuksen, liikunnan ja lapsiperheiden näkökulmasta. Niiden ydinsanomana voidaan pitää sitä, että Kuortaneella on hyvät puitteet kasvaa, oppia, liikkua ja luoda uutta. Elämisen hehku ei ole täällä vain sanapari – se on todellisuutta, jonka voi tuntea kohtaamisissa, palveluissa ja luonnonkauniissa maisemassa.

Kesäinen paluumuuttaja lähti Kuortaneelta, mutta sanoi lähtiessään: näkemiin. Sillä hyvään on helppo palata.

Mukavaa syksyä kaikille – ja hymyillään kun tavataan, t. Merja :)