Reissu Kuortaneelle oli enemmän kuin odotin!

Olin kuullut Kuortaneesta ennen kaikkea urheilijoiden paikkakuntana, mutta omasta epäurheilullisuudestani huolimatta starttasin auton ja huristelin selvittämään, mitä kaikkea Etelä-Pohjanmaan tervapitäjä voisi tarjota minulle, ”tavalliselle” matkailijalle.

Saavuin Kuortaneelle perjantai-iltapäivänä. Ekaksi pysähdyin Neste-huoltoasemalle, jossa tankkasin auton ja nappasin pikaenergiaksi kupillisen kahvia ja pullan. Samalla sain kartan keskustan palveluista ja siitä vinkkejä viikon kohteisiin.

Tällä reissulla etsin majoitusta jostain muusta, kuin perinteisestä hotelliympäristöstä. Siispä majoituin järven rannalla sijaitsevaan Hiekkaranta Bed & Breakfastiin, aivan Kuortaneen keskustassa. Tämä idyllinen entisaikojen pensionaatti hurmasi maalaistunnelmallaan! Ikkunastani avautui näkymä Kuortaneenjärvelle, ja rantasauna houkutteli heti ensimmäisenä iltana rentoutumaan pitkän ajomatkan jälkeen. Talviturkin kävin tipauttamassa Kuortaneenjärveen. Täytyy koittaa muistaa sitten syksyllä, että mihin se jäikään…

Lauantaiaamuna lähdin tsekkailemaan Kuortaneen Urheiluopiston tarjontaa. Vuokrasin SUP-laudan ja meloin tyynellä Kuortaneenjärvellä. Järveltä katsottuna maisema näytti juuri sellaiselta kuin matkailuesitteissä luvattiin: metsää, peltoja ja vettä silmänkantamattomiin. Melonnan jälkeen kädet olivat hyytelöä, mutta päättäväisesti kiersin vielä frisbeegolfradan ja täydensin energiavarastoni opiston Eppula-ravintolassa.

Lounaan jälkeen suuntasin pikku kävelylle pitkin uutta Rantareittiä – sinne pääsi näppärästi Urheiluopistolta. Reitti kulki järven rantaa pitkin lintutornille asti, monien kiinnostavien nähtävyyksien ohi. Parasta tietysti oli rantamaisemat. Tämä on todellakin Etelä-Pohjanmaan Riviera.

Rantareitin varrella pysähdyin Kirkkorannan kohdalle ja nappasin jäätelön kesäkahvila Kesäpesästä – ei olisi uskonut, että lounaan jälkeen vatsassa olisi ollut tilaa…Mutta niinhän sitä sanotaan, että jäätelö sulaa ja menee väleihin.
Kävin vielä iltakävelyllä keskustan Tervaringin reitillä, joka avasi aivan uuden näkökulman Kuortaneen historiaan. Vanhat rakennukset, kirkkovene ja tervanpoltosta kertova tervahauta muistuttivat ajasta, jolloin terva toi vaurautta koko pitäjälle. Kylänraitilla huomasin myös näyttävät tervatynnyreihin tehdyt kukkaistutukset, jotka yhdistävät paikkakunnan historian nykypäivään. Tervarinki on vain noin parin kilometrin mittainen, joten se on mukava pikku lenkki kiertää kävellen. Liikunnallisen päivän jälkeen oli ihana mennä yöunille vanhan puutalon syleilyyn.

Sunnuntain aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen hyräytin autoni käyntiin, ja aloitin päivän erilaisella elämyksellä. Ajoin Porraslammelle. Sinne kertyy jonkin verran ajokilometrejä pitkin hiekkatietä, mutta ei kannata luopua uskosta matkan varrella…kyllä se Rappulammin Kotitila tulee vastaan. Rappulammilla sain tutustua lampaisiin, minihevosiin ja perinteisen maalaispihan tunnelmaan. Puodista löytyi käsitöitä, luonnonmateriaaleista valmistettuja tuotteita ja paikallista tunnelmaa, jota ei marketeista löydä.
 
Ja ruokahan on reissaajalla aina mielessä, joten huristelin myöhäiselle sunnuntailounaalle Kuharantaan. Sää oli lämmin, joten ruokailin ulkoterassilla, järvenrantamaisemissa. Aurinkoisen sään houkuttelemana vietin loput iltapäivästä Kirkkorannalla.

Maanantaina kävin ostoksilla Kauppakeskus Kuurnassa. Mukaan tarttui paikallisesta Kahran leipomokahvilasta herkkuja ja myymälöistä pieniä tuliaisia. Piipahdin myös viereisessä K-Marketissa täydentämässä eväsvarastoani seuraavaa päivää varten. Ahkeran reippailuni seurauksena kantapäihini tulleet rakot saivat laastarit Kuortaneen Apteekista. Laastarit tarjosivat tällä kertaa verukkeen kiertää Kuortaneenjärven ympäri autolla – muutoin reitti kaksfooninkisin taloineen olisi ollut hieno pyöräilyreitti. Matkaa tässä upeassa järvenrantareitissä kertyy 27–33 km reittivalinnasta riippuen, joten ihan kesän ensimmäiseksi pyöräretkeksi reitti ei ehkä olisikaan sopinut.
Tiistaina ennen kotiinlähtöä kävelin vielä keskustan halki, ja kävin shoppailemassa Kuortaneen Kirjakaupassa. Kirjakauppa onkin varsinainen harvinaisuus Kuortaneen kokoisella paikkakunnalla – sekä vähän suuremmallakin paikkakunnalla. Kauppaan päästyäni huomasin, että se on myös paljon muutakin kuin kirjakauppa. Löysin lahjat kesän synttärisankareille, ja sain opastusta paikkakunnan historiasta ja nähtävyyksistä. Lähdinkin sitten ajelemaan kohti etelää vanhaa pikkutietä pitkin Mäyryn kylään – ohitse Alvar Aallon syntymäkodin reliefin – ja poikkesin vielä Soile Yli-Mäyryn Taidehallissa.

Vanhat kaksfooninkiset talot, järvimaisemat ja kaikkialla näkyvä tervaperinne tekivät vaikutuksen. Ymmärsin, miksi Kuortanetta kutsutaan tervapitäjäksi. Se ei ollut pelkkä urheilukeskus eikä pelkkä maalaiskunta – se oli yhdistelmä liikuntaa, luontoa, historiaa, paikallista yrittäjyyttä ja pohjalaista vieraanvaraisuutta.
Kun lopulta ajoin pois Kuortaneelta, olin tutustunut niin kulttuurihistoriaan kuin luontokohteisiinkin. Lähdin mukanani enemmän tarinoita kuin osasin odottaakaan!
 
–Kaarina Mäkelä, Ypäjä